Heräsin tilasta, jonka tunnistin joksikin varastohuoneeksi koulun alakerrassa. Hyllyjä, valkoinen katto. Jalkoja särki, kuvotti. Joku tai ehkä pikemminkin jotkut olivat selvästi raahanneet meidät tänne välittämättä paljoa mustelmista. Viimeistään huomenna olisin läikikäs. Yritin kohdistaa katsetta edessäni hääräävään hahmoon. ”Teidän seikkailunne loppuu tähän.” Tutulla äänella hiljaa mutistut sanat tippuivat tajuntaani, mutten halunnut uskoa. Ei ole totta! Sigrid, … Jatka artikkelin 8. Käänne lukemista